Eli siis tosiaan tuolloin 19.1 tuli apteekin raskaustestiin kaksi viivaa. Menin niin shokkiin oli pakko soittaa monelle ystävälle. Hyvä kun en saanut kunnon paniikkikohtausta.

Nyt sen jo jollain tapaa uskookin, että mahdoton on muuttunut mahdolliseksi. Tänään on siis viikkoja 8+2. Alussa siis vielä ollaan ja pelkäänkin paljon, että jotain tapahtuu. Täytyy vaan yrittää olla stressaamatta. Ollaan nyt puhuttu häiden siirtämisestä mikä on oikeesti kurjaa, mutta ehkä ihan fiksu ratkasu.

Oltiin varhaisultrassa yksityisellä viime viikon torstaina. Silloin oli siis rv7+0. Onni Elmeri oli 10,3mm. siellä se pieni möhkäle näkyi ja sen sydän sykki hurjaa vauhtia. Silloin oli kaikki ainakin hyvin. Miestäkin vitutti päivällä ihan sikana kun oli saanut tyhmältä poliisisedältä yli viiden huntin sakot ja ajokortti siirtynyt vuodella, mutta johan loppu vitutus kun näki oman lapsosensa todella olevan olemassa.

Raskaudestani tietää nyt lähes kaikki. Mikä on aivan perseestä. Itse en ois halunnu kertoa kuin lähimmille ystäville, mutta kun joku avaa suunsa väärässä paikassa, niin täällähän se juoru leviää sitten oikeen kunnolla. Kyllä ottaa päähän!! Olisivat nekin typerät ihmiset huomanneet vaikka itse sitten. Voin sanoa, että yksikään niistä ihmisistä ei ole ollut mulle niin kiva, että niillä ois aihetta juoruilla mun asioita eteenpäin, mutta näin se nyt vain on. Että jengi tulee tuolla onnittelemaan, kyselemään tyhmiä, vihjailemaan tai muuten vain mulkoilemaan.

Me ollaan mieheni kanssa tosi onnellisia, koska ei kai oikeen kumpikaan uskottu, että meille vois käydä näin. Tiistaina on eka neuvola ja mieheni haluaa jopa sinne mukaan. Ihan kiva kyllä, että näyttää, että pystyy sen älyttömisen juhlimisen jättämään kun on tärkeempää tulossa. Mutta mulle tuli nyt niin hirvee nälkä, että on pakko mennä syömään tai tulee kohta tosi paha olo.