Lueskelin tyhmänä kaikkia keskusteluja ja blogeja vauvoista.. tai siis siitä kun niitä toivoo, mutta ei näy.. Tuli perkeleen paha mieli ja tuntuu, ettei toiset sitä aina tajua.. Aloin vaan itkee hysteerisesti ja koira tuli ihmettelee viereen, et mikä äipällä on nyt hätän. Siitä kyl vähän tuli hymy kun koira jaksaa ainakin "huolehtia" ja välittää musta.

Käly kysyi just, että mites meijän vauvaPROJEKTI (vittu mikä sana) vastasin vaan, että huonosti, eikä ois enää sen kummemmin kiinnostanut puhua asiasta. Tuntuu, ettei ihminen, jonka mielestä lapsia tehdään, osaa kuvitellakaan kuinka vaikeaa se voi olla.
Mieheni työkaveri vaimoineen ovat yrittäneet reilu kolmisen vuotta ilman minkäälaista toivoakaan omasta lapsesta. Heidän kanssaan tuntuu hyvältä jutella asiasta, kun he oikeasti tietävät kuinka vaikeeta voi olla. Toivon, että he saisivat pienen ihmeen piankin.

Oon nyt tikuttanut sitä ovista kaheksan päivää, eikä näy. Alan olee aika varma, et ensimmäinen (uskon niitä olevan muitakin) ongelma on ovuloimattomuuteni. Ajattelinkin, et josko saisin joululahjaks käynnit yksityisellä klinikalla, niin sujuisi asiat vähän nopeammin ja saisin edes jonkinlaisen mielenrauhan.

Miehelle siis ostettiin joululahjaks se pleikka ja eilen sit kun tultiin kotiin ni sanoin, et mitäs jos nyt samantien lähettäis kauppaan hakee se uus telkka. No painettiin tohon seuraavan kadun kodinkoneliikkeeseen ja sanottiin vaan myyjälle, et me otetaan tuo. Ja nyt meillä on joku 37 tuumanen taulutöllö kotona. Samalla kun pojat kanto tv.tä kauppaan, juoksin työpaikalleni ja ostin sieltä itselleni uuden yöpaidan niin sain minäkin jotain. :)
Ollaan muuten nyt tuhlattu niin paljon rahaa, et taitaa häät siirtyä seuraavaan vuoteen.. :D

Ens viikolla ois aika psykan polille. Toivon, että siellä ois joku hyvä tyyppi ja saisin sille purkaa tätä mun stressiä lapsen saannin vaikeudesta. Töissä onneks pystyn olee miettimättä koko asiaa, mut kotona se on melkeen koko ajan mielessä.

Oltiin poikien kanssa vähän joupottelemassa sunnuntaina. Pojat juotti mulle glögiä kun niiden mielestä musta tulee niin hauska kun saan lämmintä juomaa. Ne nauroi vedet silmissä mun typerille heitoille ja sille kun blondi ei aina ehkä ihan tajua kaikkea. Oli kyl kiva ilta ja oltiin jo ennen kahtatoista kotona.

Ainiin.. ja anoppi suuttui mulle kun sanoin, et ollaan puhuttu, et oltais joulu kahestaan kotona. Se oli vielä mieheni ehdotus prkl. Nyt mulla on sit paha mieli sen takia kun pitää suuttua tollasesta ja varmasti luulee, et mä oon lietsonut sitä, et ollaan kotona. Mun äiti itse sanoi, et varmaan haluutte olla joulun omissa oloissa, et niille se on ihan ok.

Nyt lähen imuroimaan koiran karvat nurkista ja sitten suihkun kautta töihin.